Mihin tutkimuksiin kansalaisaloite nojaa?

Aloitteella vaadimme, että jokaisen täytyy voida hakeutua täydentäviin hoitoihin. Hoidon hinta ei saa olla este.

Monet ovat saaneet niillä apua kipuihinsa ja vaivoihinsa. Perustelemme vaatimuksen myös tieteellisellä tutkimuksella. Tutkimusviiitteiden julkaisuihin pääset lopussa olevan luettelon avullla. 

1.      Määritelmä

Täydentävillä hoidoilla tarkoitamme näyttöön perustuvia täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitomuotoja (kansainväliset termit ovat Complementary and Alternative Medicine, CAM ja Integrative Medicine). Näitä hoitoja saa Suomessa pääasiassa vain julkisesti tuetun terveydenhuollon ulkopuolella. Monessa maassa niitä on liitetty viralliseen terveydenhuoltoon. Niitä kutsutaan myös luontaishoidoiksi ja lääkkeettömiksi hoidoiksi. Suomalaisessa julkisuudessa on näkynyt myös harhaanjohtava termi ”uskomushoito” (Wieland et al. 2011; Vuolanto et al. 2018; Aarva 2018).    

2.      Kansalaisten yhdenvertaisuus ja valinnanvapaus

Runsas miljoona suomalaista käyttää täydentäviä hoitoja varovaistenkin arvioiden mukaan. Puolet aikuisista on käyttänyt tai kokeillut täydentävien hoitajien palveluja vuonna 2018 tehdyn väestökyselyn mukaan (Aarva 2018; Tampereen yliopiston tietoarkisto 2018). Hoitoihin turvaudutaan terveyden edistämiseksi tai vaivojen ja oireiden lievittämiseksi tavanomaisten, virallisten hoitopalvelujen täydennyksenä, ei niiden vaihtoehtoina (Sosiaali- ja terveysministeriö 2009; Thomson et al. 2014; Upchurch & Rainisch 2015). Suurin osa käyttäjistä saa kyselytutkimusten mukaan niistä apua (Canaway et al. 2014; Johnson et al. 2018; Vuolanto et al. 2019). Kansalaisten tasa-arvon ja terveydenhoidon yhdenvertaisuuden periaatteet edellyttävät, että kaikilla on samat mahdollisuudet käyttää hyviksi osoitettuja terveyden edistämisen ja hoidon keinoja.

3.       Yhteiskunnalliset perustelut

Täydentävien hoitojen saatavuus on myös suomalaisen yhteiskunnan kannalta tärkeää. Useat ihmiset kärsivät niin Suomessa kuin muuallakin vaivoista, kivuista ja terveyshuolista, joille ei löydetä selvää syytä tai auttavaa hoitoa (Harsh et al. 2016; Rosendal et al. 2017; Selinheimo et al. 2019).  Myös erityisesti selkä- ja hartiavaivat sekä mielenterveyteen liittyvät ongelmat hankaloittavat jokapäiväistä elämistä (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019). Seurauksena on usein lisääntynyt lääkkeiden käyttö, poissaolot työstä ja pitkäaikainen työkyvyttömyys (Eläketurvakeskus 2019).

Täydentävät hoidot virallisen terveydenhuollon tukena voivat vähentää näitä kielteisiä vaikutuksia (Canaway et al. 2014). Ne voivat lisätä kansanterveyttä. Esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinvaivojen (Vuolanto et al. 2018; Vertanen et al 2017), migreenin (Millstine et al. 2017; Rhee & Harris 2018) ja liiallisen stressin lievitys ja voinnin parantaminen (Johnson et al 2018) onnistuvat usein täydentävillä, lääkkeettömillä keinoilla. Niiden kustannukset ja ympäristöhaitat jäävät alemmiksi kuin muutoin, koska niissä ei käytetä lääkkeitä, leikkauksia eikä vaativaa teknologiaa.    

Lainsäädännön valmistelussa on perinpohjaisesti ja ennakkoluulottomasti selvitettävä mahdollisuuksia ja ratkaisuvaihtoehtoja hyödyntää täydentäviä hoitoja kansainvälisen ja kotimaisen tiedon ja tutkimuksen pohjalta.     

Hallitusohjelma

Pääministeri Antti Rinteen hallituksen ohjelmassa luvataan siirtää terveydenhuollon painopistettä perustasolle varmistamalla, että perusterveydenhuolto ja sosiaalipalvelut ovat jokaisen saavutettavissa oikea-aikaisesti ja laadukkaasti, ja ottaen huomioon tuottajakentän monipuolisuus ja lähipalveluiden saavutettavuus (Hallitusohjelma 2019). Täydentävät hoidot ovat perustason palveluita ja lähipalveluita, joista käyttäjät kokevat saavansa terveyshyötyä. Ne myös lisäävät työllisyyttä. Tulevaisuuden sote- keskusten taakkaa voidaan keventää hyödyntämällä myös täydentäviä hoitoja. 

Hallitusohjelman tehtävä ”Selvitetään vaihtoehto- ja uskomushoitojen eri sääntelymahdollisuudet” on välttämätön, mutta vaativa, kuten ohjelmaan päätyneistä termeistä ”vaihtoehto- ja uskomushoidot” voi päätellä. Suomessa vastakkainasettelu eri eturyhmien ja näkemysten välillä on jyrkkä (Vuolanto 2019). Tietoa hyödynnetään erittäin vähän ja tietämystä on heikosti. Hallitusohjelma tarjoaa mahdollisuuden purkaa ja poistaa niitä syitä, joiden vuoksi meillä kansalaisilla ei ole yhdenvertaista valinnanvapautta saada täydentäviä hoitoja.

4.       Ruotsin ja Norjan käytännöt sekä WHO:n suositukset

Aloitteen tavoite on turvata lainsäädännöllä suomalaisille yhdenvertainen mahdollisuus käyttää täydentäviä hoitomuotoja. Sitä tukevat myös kansainväliset käytännöt. Ruotsi on uudistamassa alan lainsäädäntöä, vapauttamassa nykyisiä rajoituksia ja lisäämällä tietoa, koulutusta ja tutkimusta (Ruotsin hallituksen teettämä selvitys 2019; Ruotsin selvityshenkilön ehdotus 2019). Norjassa yli puolet sairaaloista tarjoaa potilaille täydentäviä hoitoja (Jacobsen et al. 2015; NAFKAM 2019).

Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee jäsenmaitaan yhdistämään (integroimaan) perinteisiä ja täydentäviä hoitomuotoja tavanomaiseen terveydenhuoltoon (WHO 2013). Suomessa kalevalainen jäsenkorjaus on yksi esimerkki kotoperäisestä, tieteellisesti tutkituista perinnehoidoistamme (Tieteellisesti tutkitut määrämuotoiset perinnehoidot 2019, Vertanen et al 2017).

5.       Täydentäviä hoitoja koskeva tieteellinen tutkimus

Tutkimustietoa täydentävistä hoitomuodoista on olemassa kansainvälisesti useilta tieteenaloilta (Danell & Danell 2009; Moral-Muñoz et al. 2014). Sitä tunnetaan Suomessa huonosti.  Pohjoismaista tutkimusta ilmestyy vuosittain noin 120 tieteellistä julkaisua (Brodin Danell et al. 2019).  Kotimaassa alan tutkimusta on vähän (Vuolanto et al. 2018). Norjassa on terveysministeriön rahoittama Maailman terveysjärjestön WHO:n yhteistyökeskuksena toimiva tutkimuskeskus Arktisessa yliopistossa Tromssassa (NAFKAM 2019). Yhdysvalloissa toimii valtion rahoittama kansallinen tutkimuskeskus ”National Center for Complementary and Integrative Health” (NCCIH 2019) ja maassa on kymmeniä alan yliopistollisia tutkimuskeskuksia. Keski-Euroopassa, kuten Saksassa ja Sveitsissä, joissa monia hoitoja saa terveydenhuoltojärjestelmän palveluina, myös julkaistaan paljon tutkimusta.  

Lukuisista täydentävistä hoidoista, niiden biolääketieteellisestä tehosta ja koetuista terveysvaikutuksista on tutkimustietoa. Haasteena tutkimuksessa on biolääketieteellisten ja kokonaisvaltaiseen hoitamiseen nojaavien menetelmien välillä vallitseva erilainen näkemys, miten hoidon vaikutus määritetään. Lainvalmistelua varten tutkimustieto on koottava ja hyödynnettävä, jotta päätöksissä on mahdollista huomioida tutkimusnäyttö.

Lähdeviitteet

Aarva, P. (2018) ’Miksi täydentäviä terveysnäkemyksiä tarvitaan?’ Teoksessa Aarva, P., Kortejärvi, H. & Sarvela, K. (toim.) Inhimillisyyden vallankumous. Iloa ja toivoa terveydenhoitoon. Helsinki: Basam Books, 33-35.

Brodin Danell, J-A., Danell, J. & Vuolanto, P. (2019) ‘Scandinavian research on complementary and alternative medicine: A bibliometric study’, Scandinavian Journal of Public Health. doi: 10.1177/1403494819834099

Canaway, R., Manderson, L. & Oldenburg, B. (2014) ‘Perceptions of Benefit of Complementary Therapy Use among People with Diabetes and Cardiovascular Disease’, Forschende Komplementärmedizin, 21(1):25-33. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24603627

Danell, J. A. & Danell, R. (2009) ‘Publication activity in complementary and alternative medicine’, Scientometrics, 80(2):539-551. doi: 10.1007/s11192-008-2078-8.

Eläketurvakeskus (2019) ’Suomen työeläkkeensaajat 2018’, https:/www.etk.fi/tutkimus-tilastot-ennusteet/tilastot/elakkeensaajat/tyoelakkeensaajat (katsottu 16.7.2019)

Hallitusohjelma 2019. Pääministeri Antti Rinteen hallituksen ohjelma 6.6.2019 - Osallistava ja osaava Suomi –sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Valtioneuvoston julkaisuja, 2019:23. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161662/Osallistava_ja_osaava_Suomi_2019_WEB.pdf?sequence=1&isAllowed=y.

Harsh, J., Hodgson, J., White, M. B., Lamson, A. L. & Irons, T. G. (2016) ‘Medical Residents’ Experiences with Medically Unexplained Illness and Medically Unexplained Symptoms’, Qualitative Health Research, 26(8):1091-1101. doi: 10.1177/1049732315578400.

Jacobsen, R., Fønnebø, V. M., Foss, N., Kristoffersen, A. E. (2015) ‘Use of complementary and alternative medicine within Norwegian hospitals’, BMC Complementary and Alternative Medicine, 13(15):275. doi: 10.1186/s12906-015-0782-5.

Johnson, P.J., Jou, J., Rockwood, T. H. & Upchurch, D. M. (2018) ‘Perceived Benefits of Using Complementary and Alternative Medicine by Race/Ethnicity Among Midlife and Older Adults in the United States’, Journal of Aging and Health, 30:1-22. doi: 10.1177/0898264318780023

Kemppainen L.L., Kemppainen T.T., Reippainen J.A., Salmenniemi S.T.& Vuolanto P.H. (2017) ´Use of complementary and alternative medicine in Europe: Health-related and sociodemographic determinants`, Scandinavian Journal of Public Health, 46:448-455. doi: 10.1177/1403494817733869

Millstine, D., Chen, C. Y. & Bauer, B. (2017) ‘Complementary and integrative medicine in the management of headache’ BMJ, 357:j1805. doi: 10.1136/bmj.j1805

Moral-Muñoz, J. A., Cobo, M. J., Peis, E., Arroyo-Morales, M. & Herrera-Viedma, E. (2014) ‘Analyzing the research in integrative & complementary medicine by means of science mapping’, Complementary Therapies in Medicine, 22:409-418. doi: 10.1016/j.ctim.2014.02.003.

NAFKAM (2019) Norjan terveysministeriön rahoittama yliopistollinen, kansallinen täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitojen tutkimuskeskus. http://nafkam.no/

NCCIH (2019) National Center for Complementary and Integrative Health. https://nccih.nih.gov/

Rhee, T. G. & Harris, I. M. (2018) ‘Reasons for and perceived benefits of utilizing complementary and alternative medicine in U.S. adults with migraines/severe headaches’, Complementary Therapies in Clinical Practice, 30:44-49. doi: 10.1016/j.ctcp.2017.12.003.

Rosendal, M., Olde Hartman, T. C., Aamland, A., van der Horst, H, Lucassen, P., Budtz-Lilly, A. & Burton, C. (2017) “Medically unexplained” symptoms and symptom disorders in primary care: prognosis-based recognition and classification’, BMC Family Practice, 18(18). doi: 10.1186/s12875-017-0592-6.

Ruotsin hallituksen teettämä selvitys 2019. ’Komplementär och alternativ medicin och vård – säkerhet, kunskap, dialog’, SOU 2019:15. https://www.regeringen.se/rattsliga-dokument/statens-offentliga-utredningar/2019/03/sou-201915/

Ruotsin selvityshenkilön ehdotus 2019. Ruotsin hallituksen nimittämän selvityshenkilön ja asiantuntijaryhmän ehdotus lainsäädännöksi koskien muun kuin terveydenhuoltohenkilöstön oikeutta hoitaa potilaita, SOU 2019:28.  https://www.regeringen.se/rattsliga-dokument/statens-offentliga-utredningar/2019/06/sou-201928/

Selinheimo, S., Vuokko, A. & Juvonen-Posti, P. (2019) Toiminnallisten häiriöiden kuntoutus. Kuntoutusta kehittämässä 7/2019. Kela. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201903088101

Sosiaali- ja terveysministeriö (2009) Vaihtoehtohoitojen sääntelyn tarve. Vaihtoehtohoitoja koskevan lainsäädännön tarpeita selvittäneen työryhmän raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:17. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/72186/URN%3ANBN%3Afi-fe201504225671.pdf?sequence=1

Tampereen yliopiston tietoarkisto (2018) Väestön näkemykset täydentävistä ja vaihtoehtoisista hoidoista 2018. Kyselyaineisto FSD3372.

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (2019) ’Yleistietoa kansantaudeista’, https://thl.fi/fi/web/kansantaudit/yleistietoa-kansantaudeista (katsottu 16.7.2019).

Thomson, P., Jones, J., Browne, M. & Leslie, S. J. (2014) ‘Psychosocial factors that predict why people use complementary and alternative medicine and continue with its use: A population- based study’, Complementary Therapies in Clinical Practice, 20(4):302-310. doi: 10.1016/j.ctcp.2014.09.004.

Tieteellisesti tutkitut määrämuotoiset perinnehoidot (2019), Kalevalainen kansanparannus -säätiö. https://kalevalainen.fi/perinnehoidot (katsottu 12.7.2019).

Upchurch, D. M. & Rainisch, B. W. (2015) ‘The importance of wellness among users of complementary and alternative medicine: findings from the 2007 National Health Interview Survey’, BMC Complementary and Alternative Medicine, 15(362). doi: 10.1186/s12906-015-0886-y.

Vertanen P., Hänninen O., Piippo S. ym. Perinnehoitojen verhottu tieto. Kalevalainen kansanparannussäätiö. 2017.

Vuolanto, P. (2019) Yhteiskuntatiede luo uusia näkökulmia uskomushoitoihin. Alusta! (blogi), julkaistu 29.03.2019. https://alusta.uta.fi/2019/03/29/yhteiskuntatiede-luo-uusia-nakokulmia-uskomushoitoihin/

Vuolanto, P., Kemppainen, L., Kemppainen, T. & Nurmi, J.(2019) ´CAM-hoitojen käyttö Suomessa`. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, arvioitavana. 2019.

Vuolanto, P., Sorsa, M., Aarva, P. & Helin, K. (2018) ’Katsaus suomalaiseen CAM-tutkimukseen’ Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 55(3). doi.org/10.23990/sa.74424

WHO (2013) Maailman terveysjärjestön strategia vuosille 2014-2023 perinteisten ja täydentävien hoitojen integroimiseksi virallisiin terveydenhuoltojärjestelmiin jäsenmaissa. https://www.who.int/medicines/publications/traditional/trm_strategy14_23/en/

Wieland, L. S., Manheimer, E., Berman, B. M. (2011) ‘Development and classification of an operational definition of complementary and alternative medicine for the Cochrane collaboration’. Alternative Therapies in Health and Medicine, 17(2):50-59. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21717826

Lue ja allekirjoita kansalaisaloite

www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/5011