Mitä täydentävät hoidot ovat?

Luontaishoitoja?  Vaihtoehtoisia hoitoja? Uskomushoitoja? Huuhaa- hoitoja? 

Tässä aloiteessa tarkoitamme turvallisia TÄYDENTÄVIÄ hoitoja, joka on muissa maissa ja tieteessä käytetty termi. Se tarkoittaa, että ne rikastavat, monipuolistavat ja lisäävät johonkin muuhun hoitamiseen. Hoitojen ymmärretään täydentävän tarjolla olevia palveluja tai itsehoidon valikoimaa. Niitä käytetäänkin yleensä täydentävinä ei korvaavina.   

Ne ovat kehon ja mielen vaivoihin sekä terveyden kohentamiseen tarkoitettuja menetelmiä, joita ei yleensä ole tarjolla julkisessa terveydenhuollossa.

Esimerkiksi perinnehoidoilla ja erilaisilla luontaisterapioilla hoidetaan ja lievitetään lääkkeettömästi lukuisia yleisiä vaivoja aina niska- ja selkäkivuista stressioireisiin. Hoitoja käytetään useimmiten lääkehoidon tai muun tavanomaisen hoidon tukena ja lisänä auttamaan ihmisessä itsessään olevien parantavien ominaisuuksien vaikutuksia. Niitä ei käytetä vakaviin, lääketieteellistä hoitoa vaativiin sairauksiin.

Ne eivät siis ole vaihtoehto lääketieteelle.

Tutkimusten mukaan ihmiset käyttävätkin samanaikaisesti SEKÄ täydentäviä ETTÄ lääketieteellisiä hoitoja. Vastakkainasettelua ja ristiriitaa näiden välillä ei ole. 

Täydentävät hoidot koostuvat kolmentyyppisistä avun muodoista:

  1. Niin sanotut kehomieli-menetelmät, joissa hoito kohdistuu tavallisesti koko ihmiseen (ei ainoastaan kipeään kehon kohtaan), usein samanaikaisesti kehoon ja mieleen. Koulutetut hoitajat antavat mm. seuraavia hoitoja: akupunktio, kalevalainen jäsenkorjaus, kiropraktiikka, vyöhyketerapia, osteopatia, naprapatia, taideterapiat ja  parantava kosketus. Joogaa, thai chi´tä ja meditaatiota käytetään myös itsehoitokeinoina.

  2. Kokonaiset hoitojärjestelmät, kuten perinneparannus, naturopatia (luonnonlääkintä), perinteinen kiinalainen tai antroposofinen lääketiede, homeopatia ja intialaisperäinen ayurveda ovat Suomessakin suosittuja.

  3. Oma ryhmänsä ovat luontaistuotteet ja kasvilääkkeet, kuten yrtit, vitamiinit, mineraalit ja probiootit, joita markkinoidaan usein ravintolisinä.

Mihin vaivoihin ihmiset kokevat saavansa apua? 

Täydentäviä hoitoja käytetään esimerkiksi epämääräisten ja vaikeasti lääketieteellisesti määriteltävien ja pitkäaikaisten vaivojen lievittämiseen, mutta vähemmän yksittäisten, selkeiden ja diagnosoitujen sairauksien parantamiseen (viite 1).

Kun tavanomainen hoito koetaan riittämättömäksi, saatetaan valita täydentävä menetelmä. Niillä pyritään myös välttämään liiallista lääkkeiden käyttöä. Jos terveydenhuollossa todetaan, että mitään ei ole tehtävissä ja että ainoa keino lievittää kipuja on vahva lääkitys, ihmiset voivat hakevat apua kipuihin täydentävistä hoidoista (viite 2).

Tutkimusten mukaan niistä haetaan yleisimmin apua  tuki- ja liikuntaelimistön vaivoihin, niska­ ja selkäkipuihin, allergioihin, iho­-ongelmiin, vatsan ja ruuansulatuselimistön vaivoihin, yläraajakipuihin ja koviin päänsärkyihin. Tutkimuksen mukaan yli kolmannes näistä vaivoista kärsineistä eurooppalaisista oli käyttänyt jotakin täydentävää hoitoa. Hoidoilla pyritään lievittämään myös masennusta, unettomuutta ja kroonisten sairauksien oireita (viite 3).

Täydentävät menetelmät auttavat tutkimusten mukaan myös pitkäaikaissairauksien oireiden lievityksessä ja niiden koetaan parantavan elämänlaatua (viite 4).

Hoitoja käytetään mm. Norjan sairaaloissakin tukihoitoina auttamaan kivunlievityksessä ja voinnin kohentamiessa (viiite 5). 

Julkisuudessa näitä kansalaisten hyödyllisiksi kokemia hoitomuotoja on virheellisesti kutsuttu "uskomushoidoiksi". Tätä termiä ei  käytetä missään muualla maailmassa. Tieteessä sanaa ei tunneta. Kansanvälinen termi on Complementary and Alternative Medicine (CAM) eli täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot. 

Hoitoja käytetään kuitenkin äärimmäisen  harvoin vaihtoehtoisina tavanomaiselle/viralliselle hoidolle. Näitä hoitoja otetaan siis useimmiten avuksi juuri täydentämään tavanomaista hoitoa, tukemaan paranemista ja edistämään terveyttä.  Näissä ne ovat tutkitusti hyödyllisiä. 

Ne voivat auttaa vähentämään liikalääkitystä, lääkejätteiden aiheuttamaa vesistökuormaa ja yhteiskunnalle koituvaa kasvavaa lääkelaskua.

Viitteet: 

1.  Upchurch DM., Rainisch BW. The importance of wellness among users of complementary and alternative medicine: findings from the 2007 National Health Interview Survey. BMC Complementary and Alternative Medicine. 2015; 15:362 DOI 10.1186/s12906-015-0886-y. 

2.  Danell J-A. From disappointment to holistic ideals: a qualitative study on motives and experiences on using complementary and alternative medicine in Sweden. Journal of Public Health Research 2015; 4:538.

3.  Kemppainen L., Kemppainen T., Salmenniemi S., et al. Use of complementary and alternative medicine in Europe: Health-related and sociodemographic determinants. Scandinavian Journal of Public Health 2017. doi: 10.1177/1403494817733869. 

4.  Canaway, R., Manderson, L. & Oldenburg, B. Perceptions of benefit of complementary therapy use among people with diabetes and cardiovascular disease. Forschende Komplementärmedizin, 21(1):25-33. 2014. doi: 10.1159/000358725. 

5.   Jacobsen, R., Fønnebø, V. M., Foss, N., Kristoffersen, A. E. (2015) ‘Use of complementary and alternative medicine within Norwegian hospitals’, BMC Complementary and Alternative Medicine, 13(15):275. doi: 10.1186/s12906-015-0782-5 

Lue ja allekirjoita kansalaisaloite

www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/5011