Selkäongelmat kuriin: Kiropraktiikka, osteopatia, naprapatia ja kalevalainen jäsenkorjaus saatava terveydenhuoltoon.

17.9.2019

Professori emerita Anneli Milén vaatii tolkkua tuki- ja liikuntelinten vaivojen hoitoon perusterveydenhuollossa: nykyinen apu ei riitä.. 

Tuki- ja liikuntaelinten vaivoista kärsii joka toinen työikäinen suomalainen. Joka neljäs lääkärissä käynti johtuu näistä vaivoista, ja niiden on arvioitu aiheuttavan 3–4 miljardin vuosittaiset kustannukset. Niiden pienentämiseksi on käytettävä vaikuttaviksi osoitettuja lääkkeettömiä täydentäviä hoitoja tavanomaisten hoitojen rinnalla, sanoi globaaliterveyden professori emerita Anneli Milén Tiedekeskus Heurekassa 16.9.2019.

Maailman terveysjärjestön mukaan täydentävät manuaaliset hoidot voivat säästää terveydenhuollon kustannuksia. Säästöt syntyvät vähemmistä sairaalapäivistä ja vähemmästä lääkkeiden käytöstä. Suomessa tällaisia hoitoja ovat muun muassa kiropraktiikka, naprapatia, osteopatia ja kalevalainen jäsenkorjaus, Milén totesi tuki- ja liikuntaelinten vaivojen hoitoa käsittelevässä seminaarissa. Sen järjestivät Perinnehoitojen neuvottelukunta ja Kalevalainen kansanparannus -säätiö ja se radioitiin. 

On käsittämätöntä, että terveydenhuoltomme ei hyödynnä ammattilaisia, jotka ovat kouluttautuneet nimenomaan tuki- ja liikuntaelinongelmien hoitoon ja joilla on siitä vuosien käytännön kokemusta. He ovat terveydenhuollon resurssi, jonka käyttöä tulee lisätä, jotta tuki- ja liikuntaelinten vaivoista aiheutuvia kustannuksia voitaisiin pienentää. Tämä siksi, että nykyiset perusterveydenhuollon hoitokäytännöt eivät ole riittävän kustannustehokkaita, Milén sanoi.

- Vastakkainasettelu terveydenhuollossa ja sen ulkopuolella toimivien ammattilaisten kesken on syytä lopettaa, ja ryhtyä yhteistyöhön potilaiden ja kansalaisten terveyden edistämiseksi. Pelotteleminen ”uskomushoitojen” vaaroilla on epäasiallista ja epätieteellistä. Pitää puhua täydentävistä hoidoista, Milén tähdensi.

Hän pitää tärkeänä, että Antti Rinteen hallituksen ja ministeri Krista Kiurun johdolla laaditaan riippumaton selvitys lääkkeettömien, täydentävien hoitojen mahdollisuuksista kansanterveyden parantamiseksi.

Fysiatrian professori Olavi Airaksinen, Itä-Suomen yliopistosta sanoi, että nykyisin nivelrikon ja selkävaivojen hoidossa leikkauksiin suhtaudutaan aikaisempaa kriittisemmin ja kuntouttavia keinoja aletaan suosia.

-Tutkimukset osoittavat, että selkäongelmista johtuva koettu haitta väestön keskuudessa on suurentunut,  vaikka itse selkäsairaudet eivät ole lisääntyneet. Koetut vaivat voivat liittyä myös psykososiaalisiin tekijöihin, jotka myös on otettava huomioon hoidossa, sanoi Olavi Airaksinen.   

Seminaari on katsottavissa: https://www.youtube.com/watch?v=Rb3eNIH_Nxk&feature=youtu.be&fbclid=IwAR1rcI-gt7wlRO7PVP6kn2SfL_OQPqk62qjMGDKh_Klllu2VDgqezsqHxEk

Koko avauspuheenvuoro on tässä: 

Seminaari: Apua tuki- ja liikuntaelinten ongelmiin

16.9.2019 Tiedekeskus Heureka klo 12.00 – 15.50

Järjestäjät:  Perinnehoitojen neuvottelukunta, Kalevalainen kansanparannus -säätiö ja Järviradio

Emeritaprofessori Anneli Milén, Yhdistävä Lääketiede ry:n puheenjohtaja

Seminaarin avaus

Arvoisat seminaariin osallistujat ja Järviradion kuuntelijat!

Teemana avauspuheenvuorossani on: Lopetetaan vastakkainasettelu ja toimitaan ihmisen terveyden parhaaksi – ja vieläpä halvemmalla

Puhumme tänään tuki- ja liikuntaelinten ongelmista, sairauksista ja vaivoista. Vamma – ja kipupaikkoja ovat erityisesti selkä, olkapäät, niska, polvet ja lonkat. Vaivat ovat tuttuja lähes jokaiselle meistä. Tiedämme, miten kurjaa elämä on, kun selkä tai polvi on kipeä. 

Avauksessa haluan kiinnittää huomiota viiteen tärkeään asiaan.    

ENSIKSI: Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat valtava taakka suomalaisille. On arvioitu, että jopa 1,7 miljoonaa ihmistä kärsisi tuki- ja liikuntaelinongelmasta eli joka toinen työikäisestä suomalaisesta. Ne aiheuttavat kovaakin kipua, hankaloittavat jokapäiväistä elämää ja estävät liikkumista.

Tuki- ja liikuntaelinvaivat ovat valtava taakka myös yhteiskunnallemme. Kustannukset ovat arviolta 3–4 miljardia joka vuosi. Suoria kustannuksia aiheutuu lääkärikäynneistä, lääkkeistä ja työkyvyttömyydestä.

Joka neljäs avohoidon lääkärissä käynti johtuu näistä vaivoista.

Ne ovat yleisin syy työstä poissaoloihin, jolloin vähintään viisi miljoonaa työpäivää vuodessa menetetään.

Ne ovat mielenterveyden häiriöiden jälkeen toiseksi suurin syy joutua pois työstä työkyvyttömyyseläkkeelle. Pelkästään selkäsairaudet aiheuttavat tuotantopanoksen menetyksen, joka on kuusi kertaa suurempi kuin eläkemenot. 

TOISEKSI: Perusterveydenhuoltomme ei ole onnistunut tätä ihmisten ja yhteiskunnan suurta taakkaa ratkaisemaan tai oleellisesti helpottamaan.

Vanhemman väen kolotukset, säryt ja liikkumisvaikeudet ovat kertyneet kovassa ruumiillisessa työssä metsäsavotoilla, navetoissa ja rakennustöissä.   

Nykyään on usein päinvastoin.

Istumme joka päivä tuntitolkulla samassa asennossa. Samaan aikaan monet vaatimukset ja huolet painavat mieltämme ja kehoamme.  Mieli, niska, selkä ja jäsenet jännittyvät ja lopulta koko keho tai sen osa jäykistyy kuin kiviseksi patsaaksi.

Kehon ja mielen jännityksiä ja niiden seurauksia pyritään hoitamaan liian usein leikkauksilla, jotka ovat nykyisen tiedon mukaan turhia.

Tai lääkkeillä, jotka tuovat vain väliaikaista helpotusta ja voivat aiheuttaa hankalaa riippuvuutta. 

Osa vaivoista johtuu rakenteellisista ongelmista -vaikkapa selässä tai raajoissa. Silloin liikuntaakin voi harrastaa vasta kun kipuja aiheuttava ongelma ja sen syyt on poistettu. 

Mitä sitten voidaan tehdä?

Lääkärin työ on yhä vaativampaa, etenkin terveyskeskuksissa ja työterveyshuollossa.

Potilaiden ongelmat ovat yhä monimutkaisempia ja aikaa potilaalle on kovin vähän.

On kohtuutonta vaatia, että lääkäri osaisi ja ehtisi selvittää kaikki syyt ja hoitaa kaikki vaivat. 

KOLMANNEKSI: Tuki- ja liikuntaelinten vaivojen hoitoon perusterveydenhuollossa on tarjolla kahdenlaisia hyviä keinoja.

On perin kummallista ja käsittämätöntä, että terveydenhuoltomme ei hyödynnä ammattilaisia, jotka ovat kouluttautuneet nimenomaan tuki- ja liikuntaelinongelmien hoitoon ja joilla on siitä vuosien käytännön kokemusta. 

Näitä asiantuntijoita ovat erityisesti kalevalaiset jäsenkorjaajat, kiropraktikot, naprapaatit ja osteopaatit. Heiltä monet ovat saaneet merkittävää apua. Nämä lääkkeettömät hoitomuodot on monin tieteellisin tutkimuksin todettu vaikuttaviksi menetelmiksi. 

Nyt terveydenhuoltomme ikään kuin jättää ihmisen yksikseen etsiytymään näiden auttajien hoitoon ja myös maksamaan avusta itse, jos siihen sattuu olemaan varaa. On ymmärrettävää, että ihminen voi kokea, että hänen vaivojaan väheksytään ja yhteisiä rahoja tuhlataan.

Juuri nyt on mahdollisuus yhdistää terveydenhuoltoomme kalevalainen jäsenkorjaus, kiropraktiikka, naprapatia ja osteopatia. Se edellyttää riippumatonta selvitystä ja harkintaa ja ennen kaikkea ihmisen terveyden asettamista ammatillisten etujen edelle. 

Toinen keino keventää tuki- ja liikuntaelinongelmien ja monien muidenkin kansansairauksiemme aiheuttamaa inhimillistä ja taloudellista taakkaa on ottaa huomioon ihmisen mielen ja kehon yhteys. Emme ole osista koostuva kone. Mainitsin äsken osasyinä selkä- ja jäsenvaivoihimme monenlaiset paineet, vaatimukset ja stressin.

Mieli ja sen terveys ovat kovalla koetuksella - siitä kertovat myös tilastot. Kolmannes 15 miljoonasta työstä poissaolopäivästä, joista maksetaan sairauspäivärahaa, johtuu tuki- ja liikuntaelinvavoista ja toinen kolmannes masennuksesta, uupumuksesta, pahasta olosta.

Lähes puolet sairauseläkkeistä myönnetään mielenterveyden häiriöiden perusteella, kolmannes tuki- ja liikuntaelinongelmien vuoksi. Näillä kahdella syyllä on yhteys. 

Myös tuki- ja liikuntaelinongelmissa ihmisen mieli ja keho vaikuttavat toisiinsa monin tavoin. Toiveikas ja hyvä, rentoutunut mieli lisää ihmisen omaa paranemiskykyä.  Ja toisaalta, kun keho on kunnossa, mielikin tyyntyy ja ihminen voi psyykkisestikin paremmin.

Vallitseva biolääketieteellinen, ihmisen fyysiseen kehoon kohdentuva tutkimus ja terveydenhuolto ovat saavuttaneet valtavan paljon. Nyt on korkea aika ottaa huomioon ihminen kokonaisena.  Tässäkin terveydenhuoltomme voisi hyödyntää ammattilaisia, joilla on kokemusta, osaamista ja koulutusta ihmisen mielen ja kehon yhtäaikaisesta hoitamisesta. Monet tutkitut, täydentävät hoidot ja terapiat kuten jooga, mindfullness, taideterapiat, akupunktio, vyöhyketerapia ja lymfahieronta vahvistavat ihmisen mieltä ja tukevat fyysistä terveyttä, ja lievittävät kipuja ja vaivoja.

Tuki- ja liikuntaelinvaivojen, migreenin ja liiallisen stressin lievitys ja voinnin parantaminen onnistuvat usein täydentävillä, lääkkeettömillä keinoilla. Niiden kustannukset ja myös ympäristöhaitat jäävät alemmiksi kuin muutoin, koska niissä ei käytetä lääkkeitä, leikkauksia eikä vaativaa teknologiaa.

NELJÄNNEKSI: Juuri nyt olisi mahdollisuus tehdä muutos, mutta... 

Valtion hallinnossa pohditaan parhaillaan täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitojen roolia ja luonnostellaan sääntelyä.  Nyt luodaan pohjaa muutokselle, joka voi tulevaisuudessa merkittävästi auttaa ihmisiä ja edistää kansanterveyttämme.

Liittämällä sellaiset hoidot, jotka ovat tutkitusti vaikuttavia, turvallisia ja täydentävät muuta hoitoa, osaksi terveydenhuoltoa, voidaan turvata kansalaisille valinnanvapaus ja yhdenvertaisuus.

Tätä tukemaan on äskettäin käynnistetty kansalaisaloite, joka vaatii selvitettäväksi, mitä terveydenhuollon ulkopuolella vielä olevia ja turvallisia hoitoja voidaan ottaa osaksi julkista terveydenhuoltoa ja täydentämään lääkärin antamaa hoitoa, ja näin parantaa ja monipuolistaa palveluvalikoimaa. 

Toisaalla taas on lääkäriammattikunnan etujärjestö, Lääkäriliitto, joka on pyrkinyt vaikuttamaan viime eduskuntavaaleihin ja Antti Rinteen hallitusohjelmaan vaatimalla, että (suora lainaus): ”Uskomushoitojen tarjoaminen on kiellettävä lapsille, vakavasti sairaille, raskaana oleville ja muille haavoittuville ryhmille”.  Vakavasti sairaiksi listataan tässä mm. syöpää, psyykkisiä sairauksia, diabetesta tai epilepsia sairastavat.

Mutta mitä ovat ne ”uskomushoidot”, jotka pitäisi lapsilta, raskaana olevilta ja vakavasti sairailta kieltää? Niitä ei luetella, ei ole selvää, mitä ne ovat. 

Myös tiedotusvälineet niputtavat kaikki Suomessa nykyisen terveydenhuollon ulkopuolella olevat hoidot ”uskomushoidoiksi”. Siinä heitetään samaan, pahojen hoitojen kasaan akupunktio, jooga, rentoutushoidot, kiropraktiikka, perinnehoidot yhdessä muutaman tapauksen kanssa, joissa ihminen on käyttänyt hopeavettä sisäisesti tai mustaa salvaa. Kuitenkaan nämä kaksi viimemainittua eivät edes ole täydentäviä hoitoja, toisin kuin edellä luetellut akupunktio ja muut toimiviksi osoitetut hoidot. Valitettavasti julkisuudessa on viime aikoina näin annettu virheellisesti ymmärtää.

Otetaan vaikkapa kalevalainen jäsenkorjaus tai kiropraktiikka. Ensimmäisen vaikutuksesta on vahvaa kotimaista tieteellistä näyttöä. Kiropraktiikasta on puolestaan erittäin vahvaa kansainvälistä tieteellistä tutkimusta, joka kiistatta osoittaa sen vaikututtavuuden. Maailman terveysjärjestö on todennut, että manuaaliset, ihmiskäsin tehdyt hoidot (esimerkiksi kiropraktiikka), voivat säästää terveydenhuollon kustannuksia. Säästöt syntyvät vähemmistä sairaalapäivistä ja vähemmästä lääkkeiden käytöstä.

Miksi näistä tuloksista ei kerrota kansalaisille? Miksi terveysviranomaiset eivät jaa oikeaa ja asiallista tietoa?

Tiedotusvälineissä usein esiintyvät yksittäiset lääkärit käyttävät tarkoitushakuisesti sotkevia ja sekavia käsitteitä ja epämääräisyyksiä.

”Uskomushoito” on sanana vähättelevä, ja oikeastaan pilkkanimi hoitomuodoille, joita muissa maissa sekä tieteessä kutsutaan täydentäviksi tai perinnehoidoiksi. Näin koko keskustelu pyrkii pelottelemaan ja halventamaan monien, myös useiden terveydenhoidon ammattilaisten työtä ja ihmisten kykyä itse arvioida, mitä hoitoa haluaa käyttää. 

Maailman terveysjärjestö on nimenomaan suositellut jäsenmaitaan integroimaan eli yhdistämään hyviksi todettuja täydentäviä ja perinnehoitoja viralliseen terveydenhuoltoon. Eduskunnan ja sosiaali- ja terveysministeriön on ryhdyttävä viemään tätä asiaa eteenpäin. 

VIIDENNEKSI:  Lopetetaan vastakkainasettelu ja toimitaan ihmisen terveyden parhaaksi – ja vieläpä halvemmalla

Avainasemassa, jotta järki saa vallan, ovat nyt kansalaiset, lääkärien etujärjestö sekä Antti Rinteen hallitus ja ministeri Krista Kiuru.     

On sanouduttava irti vastakkainasettelusta. Yhtäältä pitää löytää keinoja suojella ihmisiä vaarallisilta aineilta, katteettomilta lupauksilta ja kouluttamattomilta luontaishoitajilta. Mutta ei saa käydä niinkään, että ihminen, jolla on esim. diabetes tai hän on raskaana, ei saisi muihin vaivoihinsa, vaikkapa migreeniin tai stressiin akupunktiota, joogaterapiaa, taideterapiaa tai lymfahierontaa. 

Rinteen hallituksen ja ministeri Kiurun johdolla on tehtävä riippumaton selvitys ja koottava tutkimustietoa. Yhdistävän, integratiivisen lääketieteen ja terveydenhuollon periaatteiden mukaisesti on liitettävä turvallisia ja toimivia hoitoja täydentämään lääkärien antamaa hoitoa, ei korvaamaan sitä. Tässä tarvitaan ennakkoluulottomuutta ja harkintaa. On myös selvitettävä, miten suuria säästöjä yhteiskunnalle koituu eri vaihtoehdoista.

Lääkärien koulutukseen on tarpeen sisällyttää tietoa toimivista täydentävistä hoidoista, esimerkiksi hoidoista, jotka auttavat tuki- ja liikuntaelinongelmiin ja vaivoihin.  On myös varmistettava, että täydentävien hoitojen antajilla on riittävä lääketieteen perusteiden osaaminen. Ja mikä tärkeintä, kansalaisille on annettava oikeaa ja todenmukaista tietoa.

Kansalaiset voivat puolestaan vaikuttaa kannattamalla kansalaisaloitetta ”Täydentävät hoidot kaikille”.

Lopetetaan vastakkainasettelu ja toimitaan ihmisen terveyden parhaaksi – ja vieläpä halvemmalla.                                                                          

Toivotan antoisaa seminaaria ja uusia ajatuksia sekä täällä Heurekassa oleville että Järviradion kuuntelijoille.  

KIITOS